Vesistöt

Tarvaalan vesistöjä ovat:

Kuusvesi

Lievestuoreenjärvi

www.tarvaala.fi/lievestuoreenjarvi/

Sahinjoki

Kuusvesi

Kuusvesi on Rautalammin reitin alin järvi. Noin 400km pituista vesireittiä kutsutaan Kansallisvedeksi, jota pitkin pääsee Pohjois-Savon Pielavedeltä Päijänteen eteläpäähän Lahden kaupunkiin. Kuusvesi on pinta-alaltaan yli 22 km². Vedenpinta laskee vesireitillä kaikkiaan 45 m.

Vesireitti on vanha kulkutie, jota pitkin hämäläiset eränkävijät liikkuivat Savon metsissä jo 1300-luvulla. Kosket ja kalavedet jaettiin 1600-luvulla talojen mukaan. 1700-luvulla lähes joka talossa oli muikkunuotat. Lohilla maksettiin verot.

Vesi on kirkasta ja puhdasta Kuusvesi saa vettä Simunankoskesta, Sahinjoesta ja Kuusjoesta. Simunankoski on 500 m pitkä, noin 13-70m leveä ja putouskorkeudeltaan 3metrinen ” Urho Kekkosen koski”. Presidentti kävi usein kalassa koskella. Koskialueen omistaja Serlachius sulki kosken yleisöltä, mutta aidan taakse pääsee kuitenkin käyskentelemään kosken partaalle. Veneitä varten on rakennettu Simunan vetotaival Myllykankaan kannakselle. Siellä on myös grillipaikka.

Järvi on kaakko- luodesuuntainen, mikä kertoo mannerjään kulkusuunnasta. Se näkyy myös pitkissä lahdissa ja niemissä, Simunankoskessa ja Leivonveden virtakapeikossa. Rannat ovat rikkonaiset ja korkeuserot suuria. Nykyään Kuusveden suurin rehevöitymisuhka tulee yläpuolisten järvien kalanviljelylaitoksista, peltoviljelystä, karjataloudesta ja metsäojituksista, mikä on näkynyt sinileväkukintoina.

Kalavedet ovat maankuulut ja virkistyskalastus lisääntymässä. Pyydetyimpiä saaliita ovat muikku, siika, taimen, harjus ja kuha, hauki, made ja ahven. Kalastuksessa käytetään verkkoa (talvella), nuottaa, katiskaa, rysää, mertaa koukkua,  pilkkiä. Köyrinlahdella on venetalas ja siellä kalastetaan ympäri vuoden nuotalla. Rapukanta on kärsinyt rutosta.

Kuusvedellä toimii aktiivisia osakaskuntia. Kalakantojen hoitoa tukee Rautalammin reitin tutkimus. Villi järvitaimen on yksi seuratuimpia lajeja. Järvitaimen on erittäin uhanalainen Keski-Suomessa. Taimenen poikastiheys, kutupesät sekä Vaajakosken kalatien nousutaimenten määrä ja koko ovat mittareita. Villitaimenia merkitään vaellusten selvittämiseksi ja arvioidaan villikannan ja rasvaevä-leikattujen istukkaitten suhdetta saaliissa. Taimenet pyydetään liian pieninä, mutta kutupesien määrät ovat lisääntyneet. Kestävän kalastuksen periaatteen mukaan kalat pitäisi kalastaa vasta kun ne ovat ehtineet lisääntyä. Alamitat ja rauhoitus- ja kieltoalueet suojelevat kaloja.

Rautalammin reitillä on satamia ja rantautumispaikkoja 2-3 tunnin eli 10-20 km:n välein. Vesiretkeilyssä melonta ja pienveneily on suosittua. Kuusvedelle on merkitty laivaväylä.  Järven kautta kulkee merkitty melontareitti, jonka päätepisteet ovat Konneveden Häyrylänrannassa ja Laukaan satamassa. Melojalle reitillä on luvassa sekä suuria selkiä että tunnelmallisia jokia ja koskia. Järvenselällä voi nähdä kuikan, joutsenia ja kuulla kaulushaikaran töräyksiä.

Saarista suurin on Kuussaari, jonka eteläkärki näkyy aavan järvenselän takaa Kirkkoniemestä. Lehtomäen puoleisella itärannalla on laaja pirunpelto ja selkäveden keskellä Napakivet. Jyväskylän kaupunki pumppaa vettä tekopohjavesialueella Napakivien läheisyydestä. Kirkkoniemessä on uimaranta, tulentekopaikat ja metsähallituksen laavu, jossa voi myös yöpyä. Myös valmiita polttopuita on käytettävissä. Kuusveden pohjoisrannalla Allunlahdessa on uimaranta, pukukopit, laituri ja grillikatos.

Lähde: Rautalammin reitti, kansallisvesi, Vesi- ja ympäristöhallitus 1992

 TARINA KUUSVEDEN KIVINIEMESTÄ

Muinais-Laukaassa eli jättiläisiä. He heittelivät leikiten kiviä Ahvenpyhästä Äidinvuorelle Lankamaan puolelle. Kiviä putosi Kuusveteen ja niistä muodostui Kiviniemi Haasianlahden Raatelahden välille.

Äidinvuori kohoaa jylhänä 90 metriä Kuusveden itärannasta ja sen laella vuoren länsijyrkänteellä on upea näköalapaikka, josta avautuvat laajat maisemat Kuusvedelle. Selänteellä kulkee selvä polku. Rinteillä on kalliopaljastumia, jyrkänteitä, hyllyjä ja onkaloita. Näköalapaikalle johtavan polun varteen pääsee Juha Kankkusentieltä erkanevan Köyrinkankaantien kautta.

Ahvenpyhän laelle pääsee Ränssintieltä erkanevaa metsätietä pitkin.

———–

Kalareissu Lankamaan murteella

Kalaves ee aena ala järverrannasta, voa sitä pitää männä kaavemmaks selä yl sootae sootuvenneellä. Ja niinpä isä ja poeka läks yhdessä järvelle, ku poeka ol ostanna moottori sinne vennee perrää, semmose pien perämoottori, ja oekee mukavalta tuntu, ku ajjoa huristettii riittävä kaavaks omasta rannasta, tae männä vähä liianniin kaavaks, mutta ee se mittää.

Pyyvykset katottii, ja tuntu oekee mukavalta, ku ee tarvinna sootoa tuulessa venettä ja keeton kalat on soatu pyyvyksistä venneeseen. Sitte keännetää vennee kokka kotrantoa kohe, ja miel on korkeall, ku ee tartte sootoa venettä tällä reessulla.

Poja perämoottori hyrähti kääntii ja pysähty, vähä aja peästä potkas veilä muutama kerra, ja sitte ee millää lähe kääntii. Isä sootaa tuulessa toiveekkaana, että jso vaekka…mutta soovettuaa sitä moottorinuijjoa seillä vennee perässä toesta kilometriä isä sano pojalle, että jos olet järkimies, niin lööseä ne kiinnitysruuvit ja tyrkkeä se masina järvee, ni on helepomp sootoa ilima sitä kotrantaa.

Lähde: Lankamaa vesien helmi, saloseudun kukka s.113

KUUSVEDEN NAPAKIVET

Tervatehtaalainen legenda Hallalähteen syntymisestä viisituhatta vuotta sitten.

Kuusveden rannalla Kirkkoniemessä asui Sarakallion kansa. Heimon vanhin oli väsynyt. Mies oli ollut useana päivänä maalaamassa kalliomaalauksia Sarakalliolla. Yöksi vanhin kääriytyi lämpimään hirventaljaan. Miehen kaulalla oli pisaranmuotoinen meripihkariipus. Nuotio hehkui punaisena hiilloksena lämpöään kun yön samettinen verho laskeutui.

Työstään väsynyt kyläpäällikkö nukkui hyvin. Hänellä oli hyvä omatunto. Mies oli hallinnut alaisiaan lempeällä kädellä. Yöllä kylänvanhin näki merkillisen enneunen. Esi-isät kertoivat hänelle unessa, että siellä minne kultainen auringonkerä laskeutui oli auringon salainen aarre. Kuusveden Kirkkoniemestä katsottuna aurinko laskeutui siihen aikaan vuodesta Hallalähteen kohdalle.

Unen nähtyään päällikkö nukkui levollisesti. Hänen viisas ja rohkea, ketunkasvoinen pystykorvansa Tassu nukkui sikeästi isäntänsä vieressä. Kolmion muotoiset korvat olivat lepoasennossa ja häntä kippuralla kuonon edessä. Tuuli hyrisi unista lauluaan jalopuulehdossa. – Atlanttisella lämpökaudella Laukaan ilmasto oli 3 astetta nykyistä lämpimämpi. Keski-Suomessa olivat Keski-Euroopan ilmasto-olosuhteet.

Seuraavana päivänä muinaiskylän miehet lähtivät kylänvanhimman johdolla etsimään aarteen paikkaa kaukaa Kuusveden pohjoisrannalta. Mitä he löysivät? Siellä missä aarteen piti olla, oli jääkauden 10.000 vuotta sitten synnyttämä painanne, joka oli täynnä isoja kiviä! Miehet miettivät. Mutta eipä siinä tilanteessa auttanut mikään muu kuin ruveta viskomaan kiviä pois, jotta unen osoittama auringon aarre saataisiin kaivettua esille. Hyväkuntoiset nuoret miehet heittelivät kiviä niin innokkaasti, että ne lensivät Kuusveteen. Melkein Kirkkoniemeen saakka. Kiviä oli paljon. – Tarkan lukumäärän voit tänäkin päivänä käydä laskemassa Kirkkoniemen edustalla Napakiviksi nimetystä karikosta.

Kylänvanhin nosti viimeisen kiven. Silloin maan alta ryöpsähti korkealle vesipatsas! Niin syntyi Hallalähde. Vielä tänäkin päivänä raikas vesi ryöppyää vesipatsaana Hallalähteestä. Nykyisin Hallalähteen vettä juovat myös jyväskyläläiset ja helsinkiläiset. Pääkaupunkiseudulle vesi johdetaan päijännetunnelia pitkin. Kylmä ja raikas vesi on kylän paras aarre.

Mutta minne viimeinen kivi joutui? Se ei lentänyt Kuusveden Napakiville saakka, koska maaperä kiven heittäjän jalkojen alla antoi periksi. Viimeinen kivi putosi Tervatehtaantien sivuun, tien puolivälin paikkeille. – Tämä viimeinen napakivi, Hallalähteen kivinen ”korkki”, on yhä nähtävänä Tervatehtaantien laidalla. Tien oikealla puolella, kun lähestyt kiveä vanhalta nelostieltä päin (nykyään mt 637). Kiven lähistöllä kasvaa vanha ja iso kuusi, jonka kruununa on erittäin suuri tuulenpesä.

Lähde: Rauno Hyvärisen puheenvuoro 23.12.2008 Uusi Suomi- lehdessä

http://raunohyvarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Lievestuoreenjärvi

Kaunis erämaahenkinen Lievestuoreenjärvi on yksi Keski-Suomen parhaita järviä johtuen valuma-alueen hyvästä kallio -ja maaperästä (kallio, moreeni, hiekka) ja syvyydestä. Järven syvin kohta, 70 m, on Hyyppään syvänteessä Hyyppäänvuoren ja Mustien saarten välissä.

Järvimaisemia kuvaavat korkeat vuoret, suuret selkävedet, kalliorannat (yli 5km), hiekkarannat, kauniit saaret, syvät lahdet ja neulamaiset niemet. Alue on ulkoilijan ja luontoliikkujan unelma kaikkina vuodenaikoina.

Pinta-alaltaan Lievestuoreenjärvi on 4230 ha ja rantaviivaa kertyy miltei 90 km. Suurin pituus on 14.3 km ja leveys 5.2 km, näkösyvyys on 5-6metriä. Vesi vaihtuu hitaasti, sillä teoreettinen viipymä on 1400vrk (n. 4v). Lievestuoreenjärvi oli veden laadultaan hyvä v. 2013.

Järvellä on merkitty laivaväylä, jonka reitti kulkee Sahinjoelta ja päätyy Lievestuoreenjärven taajaman satamaan hyvin varustellulle uimarannalle. Tarvaalan uimaranta, Tallaanranta, on järven luoteisrannalla ns. lentokentäntien päässä. Uimarannalla on uusi grillikota ja puita sekä hyvä hiekkainen rantautumispaikka.

Vuoret ja mäet ovat ns. drumliineja, joilla on kalliosydän ja usein paljas lakikallio. Ne tunnistaa rinteiden muodosta, jossa muinoin jääkauden aikana jäätä vasten ollut rinne erottuu jyrkkänä ja suojasivu loivana. Maisemassa näkyy jyrkänteitä, isoja siirtolohkareita, lohkareikkoja ja rantakallioita.

Järvirantojen helmi on Hyyppäänvuori, joka on myös suojeltu Natura 2000-kohde. Vuori kohoaa 171 metriä meren pinnasta ja n. 85m järven pinnasta. Vuoren laella on näköalapaikka, josta avautuu hienot näkymät pohjoiseen. Mahtavat petäjät ja lakkapäämännyt kruunaavat kallioluonnon ja maiseman. Lakialue on luonnonhoitometsää, jota kiertää miltei ympäriinsä pystysuora kalliojyrkänne. Rinteillä voi erottaa jääkauden aikaisia muinaisrantoja.  Rinteiltä löytyy mäyrän pesäalue, lehtokasveja ja lounaisrinteellä lehmusmetsikkö. Hyyppäänniemellä on rauhoitettu kalasääsken pesäpuu. Myös liito-orava ja huuhkaja viihtyy vuorella. Hyyppäänvuorelle on laadittu käyttö- ja hoitosuunnitelma, josta löytyy runsaasti lisätietoa.

Järven eteläosan saaret – Kirvessaari, Kivisaari ja Lokkisaaret – ovat lintujen muutonaikaisia levähdyspaikkoja ja pesimäsaaria. Kallaanlahti ja entiset Laajalahden sellualtaat ovat hyviä vesilintualueita. Laajalahdella voi nähdä syysmuutolla levähtäviä kahlaajia ja pikkulintuja mm. rantakurvi, lampiviklo, mustapyrstökuiri, tylliä, ja eri sirrilajeja. Majasaari on hyvä syysmuuton seurantapaikka. Siellä voi nähdä hanhia, kurkia ja vesilintuja.

Mustat saaret järven keskiosassa ovat suosittuja vene- ja vesiretkeilypaikkoja. Erikoinen Kaiturinlahti on vuonomainen n. 800 m pituinen polveileva lahdeke, jonka kallioterassit nousevat jyrkästi suoraan vedestä. Se on melojien suosima rantautumispaikka Hyyppäänvuorelle. Pienempiä uimarantoja ja venevalkamia on miltei joka lahdessa. Merkkejä kivikautisesta asutuksesta on löytynyt Lummelahdesta, Puttolanlahdelta sekä Markkulan pelloilta.

Kalalajisto on elpynyt ja sisältää arvokaloja. Suurimmat saaliskalalajit ovat muikku, hauki, lahna, made, siika, ahven ja särki, muita lajeja järvitaimen, kuore, kuha, säyne ja salakka. Ennen saastumista järvessä tavattiin myös kivennuoliaista, kivisimppua, ruutanaa, sorvaa, sulkavaa ja mutua. Järveen istutetaan kuhaa ja siikaa sekä taimenta. Järvellä toimii viisi kalastuskuntaa: pohjoisessa Kangas-Naara-Puttola ja  Montola, etelässä Hoho, Markkula ja Iso-ja Vähä-Oksala.

Linkkejä

Viehekalastusmaksu Länsi-Suomen lääniin kalapaikka.net verkkokaupasta.

Kaikkien Keski-Suomen kalastusalueiden osakaskuntien yhteystiedot:

Keskisuomen kalatalouskeskus ry

Leppäveden kalastusalueen luvat: www.lupakauppa.fi

RUNO LIEVESTUOREENJÄRVELLE

Järveni

Martti Jutila (omistettu Lievestuoreenjärvelle)

Olen aalloillas keinunut usein,
jo lapsesta lähtien.
Silti maisemais upeutta,
katselemaan kyllästy mä en.

Rantaviivaasi riittää lähes,
sadan kilometrin verran.
Vartijoinansa vuoret vakaat,
luojansa luonnon herran.

On saaresi hienointa hiekkaa,
tai kalliopaatta mahtavaa.
Myös lahdiltas kalaisilta,
löytyy muotoa vaihtelevaa,
aina vuonon pohjukkaan saakka.

Kokenut oon kerallasi myrskyn, ukkosen,
lämmön tyynen polttavan päivän.

Illat upeimmat mä milloin viihdyin laskuun auringon,
jotain kaivaten, mitä? Sitä tiennyt en.

On tyrskysi heittänyt veneeseen vettä,
on sumusi eksyttänyt.
On tuulesi purjeeni täyttänyt että,
olen joskus myös pelännyt!

Mut aina mä uudellen aalloilles palaan,
kun sielullein hetkeks vain rauhaa mä halaan,
sinä järveni ikuinen.

Sahinjoki

Sahinjoki laskee Lievestuoreenjärvestä Tarvaalanvirtaan. Sen voi ylittää Kirkkoniemen puusiltaa pitkin tai Tarvaalasta Simunaan menevältä sillalta. Noin 1.7 km pituinen joki on osa Laukaan merkittyä venereittiä. Rannat ovat reheväkasvuisia ja osin rakennettua pihamaata. Joella on 30 km/h nopeusrajoitus.

Nimi ”sahi” tarkoittaa pientä koskea .  Alunperin Sahinjoki on ollut puro, joka on v. 1922 kaivettu niin syväksi, että sitä pitkin pääsi laivoilla ja proomuilla. Kuninkaan kartasta 1776-1803 voi nähdä alkuperäisen lasku-uoman, jonka jokisuu oli Kirkkolahdessa Kirkkoniemen itäpuolella.

Kivikautiset asuinpaikat Kirkkoniemessä ja Hartikassa kertovat vesireitillä olleen merkitystä jo kauan. Lievestuoreenjärvestä Markkulan mailta  on löydetty kaksi kivikautista muinaismelaa  (n. 100 cm pitkä), jotka on ajoitettu   n. 4500 vuotta vanhoiksi ( Lähde: Keski-Suomen teillä s. 210)

Joki on  suosittu kanoottireitti. Kirkkoniemessä on uimaranta, tulentekopaikat ja laavu, jossa voi myös yöpyä. Myös ulkohuussi ja valmiita polttopuita on käytettävissä.

Kalastusluvista vastaa Tarvaalankosken Kalastuskunta. Vesireitin varrella voi nähdä saukkoja. Joen linnustoon kuuluvat mm. koskikara, joutsenet, kurjet, kaulushaikarat, harmaahaikarat sekä lukuisat sorsa- ja kahlaajalajit.

Geokätkö.