Kaunis erämaahenkinen Lievestuoreenjärvi on yksi Keski-Suomen parhaita järviä johtuen valuma-alueen hyvästä kallio -ja maaperästä (kallio, moreeni, hiekka) ja syvyydestä. Järven syvin kohta, peräti 70 metriä, on Hyyppään syvänteessä Hyyppäänvuoren ja Mustien saarten välissä. Järvimaisemia kuvaavat korkeat vuoret, suuret selkävedet, kalliorannat (yli 5km), hiekkarannat, kauniit saaret, syvät lahdet ja neulamaiset niemet. Pinta-alaltaan Lievestuoreenjärvi on 4230 ha ja rantaviivaa kertyy miltei 90 km. Suurin pituus on 14.3 km ja leveys 5.2 km, näkösyvyys on 5-6metriä. Vesi vaihtuu hitaasti, sillä teoreettinen viipymä on 1400vrk (n. 4v). Lievestuoreenjärven vedenlaatu on hyvä vaikkakin järvellä on vielä vanha 70-luvun mainehaitta nimeä kuormittamassa. Järvellä on merkitty laivaväylä, jonka reitti kulkee Sahinjoelta ja päätyy Lievestuoreenjärven taajaman satamaan hyvin varustellulle uimarannalle.
Tarvaalan uimaranta, Tallaanranta, on järven luoteisrannalla ns. lentokentäntien päässä. Uimarannalla on uusi grillikota ja puita sekä hyvä hiekkainen rantautumispaikka. Vuoret ja mäet ovat ns. drumliineja, joilla on kalliosydän ja usein paljas lakikallio. Ne tunnistaa rinteiden muodosta, jossa muinoin jääkauden aikana jäätä vasten ollut rinne erottuu jyrkkänä ja suojasivu loivana. Maisemassa näkyy jyrkänteitä, isoja siirtolohkareita, lohkareikkoja ja rantakallioita.
Järvirantojen helmi on Hyyppäänvuori, joka on myös suojeltu Natura 2000-kohde. Vuori kohoaa 171 metriä meren pinnasta ja n. 85m järven pinnasta. Vuoren laella on näköalapaikka, josta avautuu hienot näkymät pohjoiseen. Mahtavat petäjät ja lakkapäämännyt kruunaavat kallioluonnon ja maiseman. Lakialue on luonnonhoitometsää, jota kiertää miltei ympäriinsä pystysuora kalliojyrkänne. Rinteillä voi erottaa jääkauden aikaisia muinaisrantoja. Rinteiltä löytyy mäyrän pesäalue, lehtokasveja ja lounaisrinteellä lehmusmetsikkö. Hyyppäänniemellä on rauhoitettu kalasääsken pesäpuu. Myös liito-orava ja huuhkaja viihtyy vuorella. Hyyppäänvuorelle on laadittu käyttö- ja hoitosuunnitelma, josta löytyy runsaasti lisätietoa.

”Rannaton ulappa” Lievestuoreenjärvellä
Järven eteläosan saaret- Kirvessaari, Kivisaari ja Lokkisaaret – ovat lintujen muutonaikaisia levähdyspaikkoja ja pesimäsaaria. Kallaanlahti ja entiset Laajalahden sellualtaat ovat hyviä vesilintualueita. Laajalahdella voi nähdä syysmuutolla levähtäviä kahlaajia ja pikkulintuja mm. rantakurvi, lampiviklo, mustapyrstökuiri, tylliä, ja eri sirrilajeja. Majasaari on hyvä syysmuuton seurantapaikka. Siellä voi nähdä hanhia, kurkia ja vesilintuja. Mustat saaret järven keskiosassa ovat suosittuja vene- ja vesiretkeilypaikkoja. Erikoinen Kaiturinlahti on vuonomainen n. 800 m pituinen polveileva lahdeke, jonka kallioterassit nousevat jyrkästi suoraan vedestä. Se on melojien suosima rantautumispaikka Hyyppäänvuorelle.
Pienempiä uimarantoja ja venevalkamia on miltei joka lahdessa. Merkkejä kivikautisesta asutuksesta on löytynyt Lummelahdesta, Puttolanlahdelta sekä Markkulan pelloilta. Kalalajisto on elpynyt ja sisältää arvokaloja. Suurimmat saaliskalalajit ovat muikku, hauki, lahna, made, siika, ahven ja särki, muita lajeja järvitaimen, kuore, kuha, säyne ja salakka. Ennen saastumista järvessä tavattiin myös kivennuoliaista, kivisimppua, ruutanaa, sorvaa, sulkavaa ja mutua. Järveen istutetaan kuhaa ja siikaa sekä taimenta. Järvellä toimii viisi kalastuskuntaa: pohjoisessa Kangas-Naara-Puttola ja Montola, etelässä Hoho, Markkula ja Iso-ja Vähä-Oksala.
Linkkejä
Viehekalastusmaksu Länsi-Suomen lääniin kalapaikka.net verkkokaupasta. Kaikkien Keski-Suomen kalastusalueiden osakaskuntien yhteystiedot: Keskisuomen kalatalouskeskus ry Leppäveden kalastusalueen luvat: www.lupakauppa.fi
RUNO LIEVESTUOREENJÄRVELLE
Järveni
Martti Jutila (omistettu Lievestuoreenjärvelle)
Olen aalloillas keinunut usein, jo lapsesta lähtien.
Silti maisemais upeutta, katselemaan kyllästy mä en.
Rantaviivaasi riittää lähes, sadan kilometrin verran.
Vartijoinansa vuoret vakaat, luojansa luonnon herran.
On saaresi hienointa hiekkaa, tai kalliopaatta mahtavaa.
Myös lahdiltas kalaisilta, löytyy muotoa vaihtelevaa, aina vuonon pohjukkaan saakka.
Kokenut oon kerallasi myrskyn, ukkosen, lämmön tyynen polttavan päivän.
Illat upeimmat mä milloin viihdyin laskuun auringon, jotain kaivaten, mitä? Sitä tiennyt en.
On tyrskysi heittänyt veneeseen vettä, on sumusi eksyttänyt.
On tuulesi purjeeni täyttänyt että, olen joskus myös pelännyt!
Mut aina mä uudellen aalloilles palaan, kun sielullein hetkeks vain rauhaa mä halaan, sinä järveni ikuinen.