Vuonteen tekopohjavesialue

Vuonteenharjulla suihkuaa ja lirisee! Siellä valmistuu juomavettä jyväskyläläisille. Vuonteen tekopohjavesilaitos on ensimmäinen pelkästään sadettamalla toimiva laitos Suomessa. Kuusvedestä pumpattu vesi sadetetaan harjumetsään. Maaperään imeytyvä vesi puhdistuu, se otetaan talteen, käsitellään ja johdetaan putkessa Leppäveden kautta Jyväskylään.

Tekopohjavettä alettiin valmistaa v. 2000 15000 m ³vuorokaudessa. Se kattaa reilut puolet kaupungin vedentarpeesta. Kaupunki haluaisi laajentaa aluetta ja ottaa vettä 5000 kuutiota nykyistä enemmän. Vajausta on jo lisätty mm. Janakan vedenottamolla, Muuramen ottamolla ja talvisin Viitaniemen pintavesilaitoksella, jonka vesi otetaan Tuomiojärvestä.

Vedenottoputken pää on Kuusveden selkävedellä kilometrin päässä Savolanniemen rannasta Napakivien tuntumassa. Siellä 12 metrin syvyydessä on kuusi kaksimetristä siivilää, jotka päästävät vettä vähitellen 80-senttiseen muoviputkeen puolen millimetrin rakosista. Hidas vauhti takaa sen, että kalojen ja pieneliöiden elämä ei järvessä häiriinny. Ottoteho vastaa 0,2:ta % läheisen Tarvaalanvirran keskivirtaamasta. Kuusveden pinta ei alene vedenoton vuoksi.

Savolanrannan raakavesipumppaamosta vesi nostetaan putkessa seitsemän kilometrin päähän ja 45 metriä järvenpintaa korkeammalle Kiikkuharjun ylävesisäiliöön. Säiliöltä vesi johdetaan verkostoa pitkin Vuonteenharjun sadetusalueille ja suihkutetaan luonnontilaiseen maaperään. Muorinmäellä, Vehkaharjulla ja Kiikkumäellä on 10 kpl imeytysalueita noin 30 hehtaarin alueella. Ne näkyvät maastossa putkistoina noin 25m x 25m kokoisilla alueilla varvikon seassa. Sadetuspaikkoja vaihdellaan vettymishaittojen estämiseksi ja kasvillisuuden palautumiseksi noin vuoden välein. Kerralla on käytössä 5-8 aluetta.

Muoviputkista vesi lirisee tai suihkuaa maahan pikku reikien lävitse. Paine ei ole suuri maaperän kulumisen vähentämiseksi. Vesi imeytyy maastossa harjuun 40-60 vuorokauden ajan ja muuttuu laadultaan lähes pohjaveden kaltaiseksi. Imeytymisteho on 1000-3000m³ vuorokaudessa. Vesi otetaan talteen imeytyspaikkojen alapuolelta siiviläputkikaivoista noin 0.5 km päästä. Sieltä se johdetaan Vuonteen käsittelylaitokselle, missä vesi alkaloidaan kalkkikivikäsittelyllä, pH nousee 8,5:een ja laatu varmistetaan vielä UV-desinfioinnilla. Sitten 25 km matka kaupunkiin voi alkaa. Vesi matkaa kaupunkiin halkaisijaltaan puolimetristä putkea pitkin noin vuorokauden.

Ennen toiminnan aloittamista kaikki lähistön talojen rengas- ja porakaivot tutkittiin. Pohjaveden virtauksia maaperässä selvitettiin noin 37 havaintoputken avulla. Pinnankorkeuksien perusteella saatiin maanalaisen pohjaveden virtauskuvia.

Vedenteolla on vaikutuksia läheisiin vesistöihin, pohjaveteen, kasvillisuuteen, eläimistölle, maannokselle, pienilmastolle, luonnolle, maa-ainestenotolle sekä lähimaisemalle. Niitä seurataan. Sadetus rehevöittää kangasmetsän pintakasvillisuutta jonkin verran mm. sammal ja jäkälä vähenevät. Maapohjaa paljastuu paikoin ja männyntaimia ilmestyy laikkuihin. Myös horsmat ja leskenlehdet runsastuvat, mutta parin kolmen vuoden jälkeen tilanne normalisoituu ja rikkaruohot katoavat. Alueella sijaitsee myös 16 pohjavesikaivoa ja yli 80 pohjaveden havaintoputkea, joista joka kolmannessa automaattiset mittalaitteet seuraavat jatkuvasti pohjaveden pinnankorkeutta.

Vuonteenharju

Tiemaisemaa Vuonteen ja Tarvaalan kylien välillä komistaa noin 10 km matkalla kaunis harju, joka kohoaa paikoin terävälakisempana, paikoin loivempana kangasmetsänä tienäkymissä. Tie näkyy jo 1790-luvun kartoissa polkuna.

Noin 12 km pituinen Vuonteenharju on osa Lievestuoreelta Konnevedelle ulottuvaa harjua. Se kulkee maastossa lounais-koillissuuntaisena. Siinä voi erottaa harjut, jotka liittyvät saumattomasti toisiinsa: Lintuharju-Mataroisenkangas-Kiikkuharju- Vehkaharju-Siilokangas-Kirkkoniemi. Harjumuodostuma alkaa Leppäveden rannan Murokasniemestä.

Harjujakso on jääkauden jälki. Jään reunan on tulkittu pysähtyneen niin pitkäksi aikaa paikoilleen, että sulamisvedet ovat kasanneet jäänreunan eteen hiekka, soraa ja kiviä harjanteeksi. Samalla vesi on lajitellut maa-aineksen niin, että hienojakoisemmat hieta ja hiesu ovat huuhtoutuneet kauemmas ja karkeampi sora, ja hiekka ylimpiin osiin harjua.

Jään sulamisvesistä ja muinaisista rantavaiheista näkyy maastossa muitakin jälkiä. Peruskartasta ja maastosta voi yhdistää. + 103-104 m mpy korkeudella mm. Muinais-Päijänteen terasseja ja törmiä. Niitä on Muorinmäessä, Kiikkumäessä, Alatalonmäessä. ja Lintuharjulla. Vuonteenharjun katkaisee yksi Muinais-Päijänteen virtausuoma, mikä näkyy maastossa alavampana kohtana (kartassa noin + 90 m mpy) Muorinmäen ja Lapinlammen välillä.

Tekopohjavesialue on suurimmaksi osaksi Muorinmäellä, joka on Pyhtäänjärven ja Mataroisen välisellä kannaksella. Se on loivahkorinteinen ja pyöreälakinen noin 25 m korkea selänne, joka on maisemallisesti ja myös geologisesti merkittävin osa harjua. Korkein kohta on Kiikkuharjulla (+ 140m mpy), joka kohoaa noin 35 m ympäristöään korkeammalle. Sen rinteillä näkyy suppia ja muinaisten rantavaiheiden terasseja korkeuksilla + 117 m ja + 131 m mpy.

Harjumaasto on säilynyt melko luonnontilaisena. Kasvillisuus on puolukka- ja kanervatyypin kangasmetsää, lakialueilla myös karumpaa jäkälätyypin metsää. Muorinmäki, Kiikkumäki, Aumamäki ja Kirkkoniemi on rajattu suojelukohteiksi Suomen Akatemian tutkimuksessa v. 1981. Soranotto on rajattu Lintuharjun, Vehkaharjun ja Siilokankaan alueelle.

Koko harjualue on pohjavesialuetta. Ennen tekopohjavesilaitosta Vuonteen vedenottamolta johdettiin vesi Lievestuoreen taajaman tarpeisiin vuodesta 1989 lähtien. Vedenottamo on Mataroisen järven eteläpäässä ja sen antoisuus on 500 m³ vuorokaudessa.